keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Toinen maailmansota, ´´Tankkien´´ aikakauden alku

Tankkeja eli panssarivaunuja on ollut olemassa vasta 100 vuotta. Ensimmäisessä maailmansodassa panssarivaunujen pääasiallinen tehtävä oli aiheuttaa viholliselle mahdollisimman paljon tappioita, suojata ja tukea jalkaväkeä ja vyöryä vihollisen jalkaväen esteiden sekä juoksuhautojen yli. Sitä varten niihin tarvittiin pitkät telaketjut. Tulivoimaa toivat joko pienet tykit tai konekiväärit.

 Maailman ensimmäisessä panssarivaunumalli Mark 1:ssä oli ´´urosmallissa´´, jossa oli tykit, ja ´´naarasmallissa´´, jossa oli konekiväärit, asennettu ne vaunun sivuille. Malliin oli yritetty laittaa tykkitorni, mutta se olisi vienyt painopisteen liian korkealle. Maailman ensimmäinen tykkitornillinen panssarivaunu oli ranskalaisten kehittämä, Renaultin valmistama,  Renault FT-17. Vaikka näitä vaunuja oli olemassa, niitä oli kehitetty vain muutama vuosi ja ne olivat todella alkeellisia eikä niistä ollut kovinkaan suurta hyötyä. Toiseen maailmansotaan tullessa pannsarivaunuja oli kehitetty huimasti ja ne olivat avainasemassa esimerkiksi Saksan Blitzkriegissä. Tässä esittelemme kuuluisimpia ja tuotetuimpia vaunuja, tankkiässiä, kuuluisia taisteluita sekä muuta nippelitietoa kaikesta tankkeihin liittyvästä. 

File:British Mark I male tank Somme 25 September 1916.jpg

´´Urosmallinen´´ Mark 1                                            Renault FT-17




Blitzkrieg, Saksan panssarit salamasodassa

Saksan panssareilla oli iso osa toisen maailmansodan alussa. Ne olivat mukana Heinz Guderianin suunittelemassa taktiikassa, salamasodassa. Se toimi teoriassa näin: Ensiksi tykistö, panssarit sekä syöksypommittajat pehmittävät puolustusasemien heikoimpia kohtia. Sitten panssarit murtautuvat läpi heikoimmasta kohdasta ja suuntaavat kohti vihollisen komentokeskusta. Jalkaväki tuodaan vihollisen selustaan panssaroiduilla autoilla ja ne saartaavat puolustuslinjat. Vihollisen huolto sekä muut tärkeät kohteet tuhotaan. motitetut vihollisjoukot puolustuslinjassa tuhotaan. Taktiikka toimi alussa loistavasti. Todisteina toimivat Puola ja Ranska, jotka voitettiin alle 7 viikossa. 

File:PzKpfw II 01.jpgSalamasotaa varten muodostettiin uusia yksiköitä, panssaridivisioonia, joissa tykistö, jalkaväki ja panssarit toimivat yhdessä. Yhdessä divisioonassa oli keskimäärin 16 000 miestä ja 3000 ajoneuvoa, joista noin 200 tankkeja. Salamasodassa panssareiden selkärangan muodostivat kevyet Panzer II vaunut. Ne kulkivat 40 km/h. Niissä oli 14,5 mm panssari ja aseistuksena 2 20 mm tykkiä ja 7.92 mm konekivääri.

vieressä Panzer II




Toisen maailmansodan suuret panssaritaistelut


Toisen maailmansodan aikana panssareilla käytiin monia suuria taisteluita. Ne olivat erityisen raakoja, koska vaunujen tykeillä ja muilla aseilla sai pahaa aikaan jälkeä ja tuhotun tankin miehistö usein paloi tankin mukana. Tässä esitelemme taisteluista muutamia.

El Alamein


El Alameinissa käytiin kolme taistelua: El Alameinin ensimmäinen taistelu (1.7-27.7.1942), Alam Halfan taistelu (30.8-6.9.1942) ja El Alameinin toinen taistelu (23.10-3.11.1942). Taisteluissa yhteen ottivat Erwin Rommelin johtama saksalais-italialainen panssariarmeija Afrikka ja Aluksi Claude Auchinleckin, myöhemmin Bernard Montgomeryn 8.armeija. Taisteluissa saksalaiset käyttivät pääasiassa panzerkampf IV vaunuja, liittoutuneet M4 sherman ja M3 lee tankkeja

1.7.1942 panssariarmeija Afrikka hyökkäsi lähellä kaupunkia nimeltä El Alamein. Brittien puolustuslinjat kuitenkin kestivät hyökkäyksen ja illan hämärtyessä hyökkäys oli pysäytetty. 2. päivänä Rommel ´´aavikkokettu´´  yritti murtaa brittilinjan El Alameinin kohdalla. Samaan aikaan Auchileck hyökkäsi linjan keskeltä, mutta molemmat hyökkäykset torjuttiin. Brittien hyökkäys etelässä italialaisia vastaan onnistui paremmin. Näiden vastoinkäymisten takia Rommel päätti siirtää joukot puolustukseen.

Auchinleck hyökkäsi onnistuneesti Tel El Eisassa ja sai 1000 sotavankia. Aavikkokettu yritti vastahyökkästä, mutta epäonnistui. Britit yrittivät vielä löytää paikaa läpimurrolle, mutta saksalaiset kestivät kaikki hyökkäykset. Auchinleck luopui hyökkäyssuunnitelmasta ja alkoi valmistella asemia saksalaisten vastahyökkäystä varten. 

Ensimmäinen taistelu loppui tasapeliin, mutta britit saivat pysäytettyä Rommelin etenemisen Kairoon.

Alam Halfan taistelussa Rommel yritti kiertää britit sivuilta ja saartaa nämä. Uusi 8.armeijan komentaja, Bernard Montgomery kuitenkin Sai kuitenkin kuulla asiasta, joten hän sai järjestettyä puolustuksensa hyväksi ennen saksalaisten hyökkäystä.

Taistelu päättyi Saksalaisten taktiseen ja brittien strategiseen voittoon.

Akseli-valtojen eteneminen oli ollut menestyksekästä ennen EL Alameinin ensimmäistä taistelua, jossa joukkojen eteneminen pysäytettiin. Hyökkäyksen jatkoyrityskin saatiin torjuttua. Elettiin jo lokakuuta kun ratkaisu taisteluihin alkoi lähetä. Kenraali Montgomeryllä oli käytössään kaksi kertaa enemmän materiaalia kuin Aavikkokettu Rommelilla. Lisäksi Saksalaiset kärsivät pulasta, koska liittoutuneet iskivät pitkiä huoltoreittejä vastaan. Rommelilla oli vahva puolustuslinja ja sen edessä suuri miinakenttä jossa oli noin 450 000 miinaa. Hyökkäyksen alussa brittien pioneerit kuitenkin siivosivat reitin jalkaväen ja tankkien tieltä. Tästä johtuen Hyökkäys kulki alussa hitaasti ja liittoutuneet kärsivät tuntuvia tappioita. Muutaman päivän taistelujen jälkeen Rommel tajusi häviävänsä ja päätti vetää joukot taisteluista Tunisiaan ilman Hitlerin lupaa. Tämän jälkeen hän anoi vielä lupaa siirtyä sisiliaan, mutta lupa hylättiin.

El Alameinin toinen taistelu päättyi liittoutuneiden voittoon. He saivat taistelun aikana  30 000 sotavankia ja menettivät noin 13 000 miestä. El Alameinin taistelut olivat käännös saksan sotaonnelle. Lisäksi liittoutuneet saivat psykologisen voiton, sillä tajusivat, että sodan mahtimaakin oli voitettavissa.




  

Kurskin taistelu


Kurskin taistelu tai operaatio zitadelle oli Saksan suunnitelma oikaista itärintamalla rintamalinjaan syntynyt mutka Kurskin Kaupungin läheisyydessä ja motittaa venäläiset. Taistelu on historian suurin panssaritaistelu. Taisteluun osallistui yhteensä yli 2 500 000 miestä, yli 8000 panssaria ja lähes 5000 lentokonetta. Saksalaiset olivat joutuneet vetäytymään Stalingradista, mutta olivat silti varsin iskukykyisiä. Neuvostoliitto taas oli kärsinyt tappion Harkovan taistelussa ja olivat jääneet odottamaan liittoutuneiden maihinnousua Etelä-Italiaan. Neuvostoliiton tiedustelupalvelu sai tiedon brittien tiedustelupalvelulta, että Saksa suunniteli hyökkäystä Kurskin alueelle.

 Niinpä he rupesivat linnoitustöihin alueella ja saivat rakennettua yli 6000km juoksuhautaa, melkein 50 000 konekivääri-, kranaatinheitin-, ja tykkiasemaa. Tähän heillä oli aikaa, koska Hitler halusi kehitteillä olevien Pantherien ja Ferdinandien osallistuvan taisteluun. Taisteluun käytäessä olivat venäläistenkin sodanjohto kunnossa, uudet taistelutaidot opittuna ja uusimmat aseet käytössä kuten saksalaisillakin. 

Taistelun alkuvaiheessa etenivät Saksan joukot liian hitaasti. 12.heinäkuuta Kurskiin oli matkaa vielä 25 kilometriä. Tällöin Neuvostoliiton joukot reservejä myöten kävivät vastahyökkäykseen. 5.kaartin panssariarmeija oli hyökkäyksen kärjessä 900 panssarivaunun ja rynnäkkötykin voimin. Tällöin käytiin myös suurin yksittäinen panssaritaistelu Prohorovkassa, jossa vastakkain kävivät 5.kaartin panssariarmeija ja saksalaisten 500 tankkia. Taistelussa saksalaiset menettivät noin 60 panssarivaunua ja venäläiset 328 panssarivaunua. Saksalaiset eivät onnistuneet saamaan aloitetta takaisin, koska voimakas vastahyökkäys oli vaarassa hajoittaa koko rintamalinjan. Lisäksi 10.7 taapahtunut liittoutuneiden maihinnousu Italiassa pakotti Hitlerin lopettamaan taistelun Kurskissa  ja siirtämään joukkoja Etelään vaikka muun sotajohdon mielestä taistelu oli vielä voitettavissa.
Taistelu päättyi Neuvostoliiton voittoon. Tappiot olivat kuitenkin suuret. Neuvostoliitto menetti 836 303 sotilasta, 1500 panssarivaunua ja 1000 lentokonetta.  Saksa menetti 350 000 sotilasta, noin 1000 panssarivaunua ja 1000 lentokonetta.



Saksalainen Tiger 1 ampuu venäläisen T-34 
panssarivaunun.






Raseiniain taistelu



Raseiniainin taistelu käytiin vuonna 1941 osana operaatio Barbarosaa. Se käytiin Raseniainin kaupungin hallinnasta. Taistelu oli strategisesti tärkeä, sillä se mahdollisti Saksalaisten etenemisen Leningradiin. Kahakassa vastakkain asettuivat kenraali Erich Hoepnerin komentama Saksan 4.panssariryhmä ja kenraalieversti Kuznetsovin alaisuudessa toimivat kenraalimajuri Kurkinin johtama Neuvostoliiton III ja kenraalimajuri Sestapolovin XII mekaanisoitu armeijakunta.

Kenraalieversti Kuznetsovi sai Neustoliiton puolustuksen kansankomissariaatilta direktiivin 3, jossa hänen käskettiin pitämään itämeren rannikko hallussaan ja hyökätä kaunasista tulevan, Suwalkissa olevan ryhmityksen kimppuun kärjestä ja sivulta, motittaa vihollinen ja tuhota se keskustan rintaman kanssa sekä vallata Suwalkin alue 24.kesäkuuta. Käsky tuli 23.kesäkuuta kello 10.00, mutta oli jo käskenyt III ja XII mekaanisoidut armeijakunnat vastahyökkäysasemiin. Neuvostoliittolaisilla ei kuitenkaan ollut mitään tietoa saksalaisten vahvuudesta ja asemista. Suunnitelman mukaisesti oli XII armeijakunta asemissa Siauliaihissa ja III armeijakunta Kedainiaihissa. XII armeijakunta hyökkäisi kaakkoon ja III armeijakunta Koilliseen. 

Neuvostoliiton 23. ja 28. panssaridivioona lähtivät hyökkäykseen, mutta ne torjuttiin täysin. Epäonnistuminen johtui vähäisistä ampuma- sekä ruokatarvikkeista, joukkojen välisen yhteistoiminnan surkeudesta, koska joukoilla ei ollut radiota, sekä tiedustelun heikkoudesta. Lännenpänä hyökännyt 23. divisioona sai kosketuksen vihollisen 1. ja 11. jalkaväkidivisiooniin Kutaliainin lähellä. Divisioona sai tehtyä vahinkoa viholliselle, mutta joutui perääntymään ja jätti viholliselle panssarivaunuja joista oli bensa lopussa. 28. divisioona taas taisteli 1. ja 21. jalkaväkidivisioonaa vastaan. 3 päivää taistelun alusta diviisioonalla oli hyökänneistä 749 vaunusta jäljellä vain 45, kun joukot perääntyivät pakokauhuisesti. 

Kurkinin III armeijakunta oli Kaunaksen luoteispuolella. Kurkin laittoi 5. panssari ja 84. motorisoidundivisioonan tukemaan 11. armeijaa, joka perääntyi Saksan 16. armeijan tieltä, joka hyökkäsi kohti Kaunasta. Hän lähetti 2. panssaridivisioonansa luoteeseen estämään 4. panssariryhmän etenemisen.

Saksan 8. panssaridivisioonasta oli muodostettu kaksi taisteluosastoa: Crisolli ja Scheller. Crisolli odotti Schelleriä lähellä Ariogalaa. Kun tiedustelu ilmoitti neuvostojoukkojen lähestymisestä, joukot määrättiin puolustamaan. Puolenpäivän aikaan tiedustelutietoja saatiin lisää ja hyökkäyksen suunnaksi selvisi Raseinia. 
Hoepner antoi käskyn jatkaa etenemistä Kedainiain kautta Setaan. Siellä puolustivat 5. ja 33. kivääridivisioonien jäännökset.   

Kenraalimajuri Franz Landgrafin 6. panssaridivisioonasta oli muodostettu 2 taisteluosastoa. Seckendorfiin kuului kivääri-, moottoripyörä- ja panssaripataljoonan lisäksi pioneeri-, panssaritorjunta- ja ilmatorjuntaosastot. Sen tehtävänä oli edetä Raseiniaihin eteläistä tietä pitkin. Lännenpänä hyökänneessä taisteluosasto Rausissa oli jalkaväki- ja panssaripataljoona. Dubysajoen ylittänyt divisioonan tiedustelupataljoona eteni kohti Raseinia koillisesta. Vastarinta oli heikkoa ja joukot valtasivat Raseinian nopeasti. Seckendorf jatkoi etenemistään kohti tiedustelupataljoonan valtaamaa jokea ja siellä sijaitsevia siltoja, Raus varmisti pohjoisessa toisen ylityspaikan. Igor Soljankin 2. panssaridivisioona hyökkäsi tiedustelupataljoonan kimppuun noin 100 vaunulla ja ilman panssarintorjunta aseistusta pataljoona kirjaimellisesti jyrättiin.

Vaunut, muun muassa raskaat KV-1 ja KV-2, pääsivät jokitörmälle, jossa ne kohtasivat Seckendorfin osaston. Näiden panssariaseet eivät kuitenkaan pärjänneet raskaille tankeille. Ne pääsivät puolustuksen läpi ja hyökkäsivät tykistön asemia kohti. Tykistön asemissa ne kuitenkin pysäytettiin ja jalkaväki tuhosi ne kasapanoksilla.

Neuvostoliiton joukot oli nyt pysäytetty kaupungin itälaidalle. Nyt saksalaiset aloittivat vastahyökkäyksen. 6. panssaridivisioona hyökkäsi länsi- ja eteläreunasta neuvostojoukkojen kimppuun. Taisteluosasto Raus eteni pitkin jokilaaksoa kohti taistelun aloituspaikkaa. 1. panssaridivisioona ylitti joen pohjoisessa ja liittyi taisteluun. 36. motorisoitu divisioona hyökkäsi pohjoisreunaa pitkin varmistaakseen sivustan. Saksan joukot kohtasivat toisensa Sokaiciassa 25.kesäkuuta. Neuvostojoukot oli motitettu. 2. panssaridivisioonasta saartorenkaasta pääsi karkaamaan vain yksi BT-7 ja 400 miestä.

Neuvostojoukot aloittivat perääntymisen 25.kesäkuuta Riikaan ja vilnaan. Saksa mursi venäläisten etulinjan ja koko rintamalinja siityi idemmäksi.
Bundesarchiv Bild 101I-267-0115-24, Russland-Mitte, sowjetischer Soldat in T 26 B.jpg









Venäläinen antautuu raseiniain taistelussa T-26 vaununsa kanssa
                                                                                                                       


Suomen panssarivoimat

Suomen armeijalla on aina ollut vaunuja niiden keksimisen jälkeen, mutta niistä ei silti ole ollut suurtakaan hyötyä niiden vähäisyyden vuoksi. Suomalaiset ostivat ensimmäiset tankkinsa 1920-luvulla. Ne olivat FT-17 vaunuja. Ennen talvisotaa suomalaiset tilasivat britanniasta 34 kappaletta vickers 6-ton vaunuja. Ne ostettiin säästösyistä ilman aseistusta ja niihin asennettiin valtion 37 millisillä. Talvisodan jälkeen Suomi sai käyttöönsä sotasaaliina saamiaan T-26 vaunuja noin 114 kappaletta, T-34 vaunuja 13 kappaletta, pari KV-1:tä. Jatkosotaan Suomi tilasi saksalta 59 kappaletta stugIII vaunuja, joita käytettiin muun muassa Tali-Ihantalan taistelussa. Nykyään suomella on käytössä muun muassa leopard 2 a 4 vaunuja.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti